lauantai 28. marraskuuta 2015

Rakkauteen ei liity asioiden paskominen.

Aina täällä puhutaan seksistä ja panemisesta.

Nyt tuli mieleen, että kuinka moni oikeasti ihmettelee, kun sitä oikeaa kumppania ei löydy, ja suhteet vaan kaatuilee.
Tai sitten huomaa elävänsä narsistisen paskiaisen kanssa, josta ei pääse eroon, myöskin alkoholistin kanssa eläminen vuodesta toiseen tilanteen muuttumatta miksikään lasketaan tähän.

Miksi mennä tälläiseen paskaan? Kuka oikeasti haluaa edes elämälleen sekopäisyyttä?

No siksi, kun se oman lapsuuden kodin antama rakkauden kuva sisältää vaikka sen alkoholismin. Iskä ryyppäs, ja sit yllättäen tytär onkin alkkiksen kanssa naimisissa. "Ei se paha oo, se vaan ryyppää aina" Kyllä se mua rakastaa, niin kuin iskäkin rakasti. Ja sitten itketään taas.

Toinen esimerkki vaikka etäisestä vanhemmasta. Ei se omena kauas puusta putoa: Jälkeläinen varmaan löytää sen läheisyyteen pystymättömän kumppanin itselleen ihan luonnostaan, ja sitten ihmetellään miksi ei ole rakkautta, tai liitto tuntuu tyhjältä.

Rakkaudesta se hevonenkin potkii. Fail. Kumppani ei osaa ilmaista pelkoaan, kuin vihan muodossa.

Jospa ihminen tarkastelisi itseään ja rakkaudenmalliaan, jonka on kotoa saanut. Jos siinä on sellaisia ihmeellisiä kohtia: Hyväksyy väkivaltaa, Hyväksyy hylkäämisen, Hyväksyy pettämisen, jne. Ne ei kuulu rakkauteen. Kukaan ei saa kiiltävää kruunua kuollessaan, vaikka olisi kestänyt 50 vuotta nyrkkisäkkinä olemista, tai narsistin pompotusta ja siinä kaiken keskellä syntyviä sekopäiseksi kasvavia lapsia..
Siinä ei ole mitään. Siitä jää vain surua, kun huomaa lastenkin kasvavan vinoon henkisesti.

Arvostakaa ihmiset itsejänne, rakastakaa vaurioista huolimatta, mutta tunnistakaa vauriot, niin ei tarvitse joutua kuseen. Samalla saatatte saada katkaistua sukupolvelta toiseen automaattisesti valuvan rasitteen, vaikka pedofilian. Tai kevyemmän kliseisen aiheen: Miehet ei tunteista puhu.


Elkää paskoko tulevaa elämmäänne ja parisuhdetta vanhoilla vääristyneillä rakastamisen tavoilla. Vaikka puucee antaakin sydämellisen kuvan sisällöstään.

T: Meripeikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti