Paneminen vs rakastelu. Miksi en pane?

Autolla ajaessa tuli ahaa-elämys. Jotenkin palaset loksahteli kohdilleen. Vissiinkin noi auraamattomat tiet täristi päätä, ja palikat löyti oikeat kolonsa. En vain itse ole tottunut uuteen järjestykseen. Olo on kyllä aika hieno. Jokin koko elämän kaivertanut asia on siirtymässä sivuun.

Repäisin asian nopeesti ajaessa kännyllä tähän blogiin luonnokseksi, siis muistiin, jotta en unohtaisi. Tässä se on, nuolet merkitsee seuraamusta. (Tämän jutun ymmärtäminen vaatii ehkä pohjaksi viimeisen kuukauden ajan postaukset.)

Jokin vanhemmista johtuva asia, pelko, tjs lapsuudesta?
tai vaan voimakas seksuaalisuus, libido --> Kummallinen hyväksymätön seksuaalisuus --> olen erilainen --> olen opetellut olemaan normaali enkä paljasta halujani -> tunnen huonoksi itseni, riittämättömäksi seksissä --> lopunperin olen itselleni riittämätön, kai. -- erottelen siksi seksin tunneseksiin ja panemiseen.

Pieni bipolaarisuus, ravintolakäyttäytymisen, kaipaaminen nuorena?? Jotain on piilossa, "tirkistely"

Nereidi saattaa olla oikeassa siinä, että kaikki seksi liittyy rakkauteen. Mutta mikä on rakkauden janon määrä?

Tälläinen oli  muistiinpano.

Yhteys kaksisuuntaiseen mielialaan:
Olen hieman maanis-depressiivinen, siis kaksisuuntainen, tai nykyisin bipo, eli bipolaarinen mielenhäiriö (miksi tuota termitystä pitää muuttaa joka 5:s vuosi?) Lievästi vain, diagnoosia ei ole, mutta tunnistan itsessäni hyvin nuo asiat.

Bipolla on yleensä voimakkaampi libido, kuin normaaleilla. Itseasiassa tutkailin asiaa, ja monet voimakkaat seksuaalisuudet, masennukset, jne tuntuu liittyvän fronttaalilohkoon aivoissa.  Saattaa olla yksi syy aavistuksen voimakkaampaan seksuaalisuuteen jo lapsena, josta on tullut minulle "en ole normaali" olo. Vanhempani ei olleet mitenkään uskovaisia, tjs rajoittuneita, eikä ongelmaa tule sieltä mielestäni. Syy-yhteys olisi selkeä: Voimakas seksuaalisuus ja hyvät miehet ei pane -ristiriita on saanut aikaan mustan aukon mieleeni.

Äitini epäluotettavuus:
Niin, onko se tuonut bipolaarisuuden vai muuten vaan lisännyt seksuaalisuutta. (tutkimuksen mukaan pelkoa ja yksinäisyyttä kokeneet lapset saattavat olla aikuisena yliseksuaalisia) Kuitenkin olen aavistuksen sitä mieltä, että olen läheisyyden puutteessa jossain määrin kanavoinut kaipuutani seksuaalisuuteenikin.

Se, että jaottelen seksuaalisuuteni kahteen osaan: Tunteellinen seksuaalisuus ja paneminen. Siis rakastelu ja naiminen. Varmaankin on niin, että tuo naiminen -osio seksuaalisuudessani on juuri sitä, mihin ei ole voinut muodostua tunteita. Siksi, koska se on ollut kiellettyä, en ole hyväksynyt sitä itsessäni ollenkaan. Ja tämän takia olen tuntenut itseni huonoksi, tai olen tarvinnut poikkeuksellisen paljon vahvistusta seksuaaliseen kelpaavuuteeni. On ollut vaan selainen aavistus, että muut panee ja rakastaa samaan aikaan.

Muistan nuorempana ravintolareissuja. Oli vallan ihanaa, kun joku nainen joskus antoi huomiota. Olin kateellinen tyypeille, joila kävi "flaksi". Ihmettelin, että miten nuo sai naisen mukaan, ehdottelemalla aika suoraankin asioita. Eihän niin tule toimia.. Vittu, olenpa ollut varmaan naisten mielestä aika antiseksuaalinen olento..Kuitenkin samalla "rakkauden jano" on ollut valtava. Kelpaanko minä, kelpaanko minä, olenko parempi kuin muut?

Sitten se, että olen aika paljon lukenut netistä kaikenlaista ihmeellistä paskaa. Kuten: Irstain panosi, kiimaisin yösi, jne. Varsinkin naisten kirjoittamina nämä ovat olleet mielenkiintoisia. Eräänlaista tirkistelyä panemisesta siis.

Sitten vielä tämäkin, joka on tukenut vinoa ajatteluani: Älykkäänä ja hyvin tunteita aistivana ihmisenä olen huomannut, että ihmiset valehtelee aika paljon varsinkin seksiin liittyvissä asioissa. Osa tietämättään, koska ei tunne itseään, ja osa tietoisesti.

No, nyt mieli on jännän levollinen. Kevyt. Jokin taakka putosi pois, joka on ollut niin helevetin pitkään, että en edes muista.

Kimppaseksiasia, tai fantasiamme josta tämä kaikki vatvominen alkoi kuukausi sitten, tuntuu nyt etäiseltä. Ajatus on edelleen kiihottava, mutta ei enään niin paljoa, kuin aikaisemmin. Tilalle on tullut paljon rakkaudellista seksualisuutta. Haluan rakastella Nereidin kanssa, haluan kokea taas sen taivaallisen yhteensulautuvuuden euforian, jonka vain me saamme aikaan yhdessä. Kyseessä ei ole maailman isoin orgasmi, tai maratoonimaisin pano, vaan se tunne läheisyydestä, joka sekoittuu seksuaalisuuden hurmioon. Siitä tulee rakastelua, joka sisään mahtuu suudelmia, kosketuksia, katseita, orgasmeja.. mutta myös panemista, silmitöntä himoa ja halua, hikeä, voihkimista, ja kaikkea muutakin entisen minäni mielestä "tunteetonta seksiä". Ja monesti tälläisestä euforiasta tulee kuitenkin se isoin orgasmi...
Luulen, että itken seuraavan kerran, kun meillä on oikein kiimainen hetki.

Mikään ei varmasti paljoa minussa muuttunut, enkä oikeastaan haluakaan. Olen vaan iloinen ja tyytyväinen tähän itseni ymmärtämiseen. Olen eheämpi. Pystyn rakastamaan Nereidiä aidommin, ja saan itsekin rakkautta, kun nyt pystyn olemaan rakkaudelle ja seksuaalisuudelle avoimempi, enkä sulje pois asioita.
Sitäpaitsi yksi tuttu sanoi joskus: Pitää olla itselleen suopea. Niinpä.

Toivottavasti tästä saa joku muukin selvää, kuin minä ja Nereidi. :)