tiistai 6. tammikuuta 2015

Mihin katosi seksikäs, haluttava ja haluava minä?

Seksin määrä

Meillä oli tässä hiljaisempi, jopa kireä jakso. Seksiä on tietysti ollut, mutta normaalia vähemmän ja jotenkin erilaista. Minä tietysti kovasti funtsaamaan asioita koskien tällaista hiljaiseloa. Että miksi näin.

Minun ja Meripeikon syvässä parisuhteessa kaikenmaailman huolet ja murheet heijastuvat seksiin (lähinnä sen määrään) näköjään välittömästi. Tämä on minulle aivan uutta, mutta ei yllätä. Aikaisemmissa suhteissani sitä seksiä on ollut riippumatta suhteen tilasta tai muista, ulkopuolisista asioista. Ellei sitten olla oltu jo niin pahasti pahan äärellä, että ero on ollut väistämätön. Tämä asia johtunee siitä, ettei sitä oikeaa syvyyttä ole ollut. Suhde on kenties perustunutkin alunperin pelkän seksin ympärille?

Meillä (varmaan lähinnä minulla) on ollut monia huolia. Liittyen töihin, johon maailmantalous vaikuttaa hetimiten. Liittyen rahaan, ja kirsikkana kakun päällä: saakelin harmaus joka nyt sentään hetkeksi sai valkoista ylleen. Kaamosaika ei ole koskaan tehnyt minulle hyvää, olen ollut melkoisen down. Ja puff! jotenkin katosi läheisyys Meripeikon ja Nereidin välillä. Turhia käninöitä jotka johtaa siihen etääntymiseen.

Pannako vai rakastella?

Huomaan eläväni todella läheisessä, syvässä, rakkaudellisessa parisuhteessa. Seksi lähtee siitä läheisyydestä - ei siitä että "onpas minulla haluja. Haluan seksiä. Jospa pantaisiin.". E-hei. Se seksuaalisuus lähtee läheisyydestä ja avoimuudesta. En nyt tarkoita läheisyydellä tässä fyysistä läheisyyttä. Vaan sitä henkisempää sorttia.

Huonon oloni keskellä en tunne itseäni haluttavaksi. En tunne itseäni kauniiksi tai seksikkääksi. Onko miehillä samankaltaisia oloja? Jotenkin aika järjetöntä kokea, että näinkin ihanassa suhteessa, jossa seksuaalisuuttani ja naiseuttani tukee oma, maailmankaikkeuden seksikkäin mieheni - ja minä tunnen itseni nuutuneeksi androgyyniksi?

Saatiin Meripeikon kanssa päät auki taas. Riidan avittamana. Olin töihin ajaessani pohtinut tätä omaa seksuaalisuuttani, ja löysin jotain josta lähteä liikkeelle. Osaankohan pukea ajatukseni kirjaimiksi. Yritetään.

Meripeikko kirjoitti omassa postauksessaan tästä kahtiajaosta, pannako vai rakastella? Minulle tuollaista kahtiajakoa ei ole ollut aikaisemmissa suhteissanikaan, eikä tietysti myös nytkään. Minulle rakastelu, naiminen, lempiminen, nussiminen tarkoittavat kaikki samaa. Minulle rakastelu ei ole sama asia kuin rakastaminen. Tosin koko seksuaalisuus on kaikkein parasta oman rakkaan kumppanin kanssa.

Minua kiihottaa aivan valtavasti kun Meripeikko ihan estottomasti kertoo haluavansa seksiä minun kanssani. "Haluan naida sinua" tuntuu ihanalta. MUTTA kun saman sanoo tuntematon mies baarissa puristaen samalla perseestä, niin kyllä vastaukseni on "Sä haluat vain panna mua. Lähde menemään siitä". JA KUN TAAS mies tulee sanomaan "Sori kun häiritsen, mutta oot niin seksikkään näköinen että haluaisin naida sua... Mutta siis anteeksi kun oli pakko tulla sanomaan, hauskaa illan jatkoa sulle". Tuohan oli kohteliaisuus, punaistuin ja hymy jäi jäljelle loppuillaksi.

Kiihottava fantasia johtikin päin seinää

Minusta meidän seksuaalisuutemme on jotain spesiaalia ja hyvin ainutlaatuista. Jotain sellaista joka on rakentunut meidän rakkautemme ympärille. En ole koskaan aiemmin kokenut sellaista. Kun sitten avauduimme fantasioistamme, ja molemmille se olikin sama: ryhmäseksi. Jouduin jotenkin ajattelemaan asiat uusiksi. En onnistunut siinä. En päässyt ajatuksissani eteenpäin. Minusta meillä on jotain sellaista mitä kenelläkään muulla ei ole? Ja siihen meidän luomukseemme ei kuulu muita ihmisiä, se on vain meille kahdelle? Yritin ajatella asiaa monelta eri kantilta. Enkä pirulauta onnistunut sitten ollenkaan. Jumituin ja lopulta kiersin kehää, jumituin siitä vielä entisestäänkin. Mikä tämä meidän seksuaalisuutemme siis olikaan? Miten voisin laskea jonkun vieraan miehen naimaan minua? Minä en halua kenenkään muun kuin Meripeikon naivan minua? Olenkohan jotenkin yksinkertainen tai rajoittunut? Estoinen?

Olen sitten ihan mitä vain, tämä kaikki mitä olen kirjoittanut aiheutti minussa sukupuolettoman olon. En ole seksikäs, en haluttava, en haluava minä. Minä en ole minä. No kuka sitten? Pitääkö minun rakentaa identiteettini uudestaan. Nollasta liikkeelle.

Minulla ei ole mitään pettämisjuttuja takana. Ajattelin pitää tilini puhtaana jatkossakin. Minulle pettäminen voi olla montaakin asiaa. Tietysti seksi on sitä, mutta myös esim. rakastuminen toiseen mieheen on sitä mitä suurimmassa määrin. Suuteleminen, tai kaikki fyysinen seksuaalisuuteen liittyvä on sitä. Jos siis toinen mies puristelisi rintojani tai minä hyväilisin toista miestä munista. Jos ylipäänsä pettää toisen luottamuksen. Näihin moni pariskunta tekee itse omat "pelisääntönsä". Ihan fiksua se onkin, se mikä on toiselle toista, voi toiselle merkitäkin jotain aivan muuta. Ja suhteissa on erilaisia ulottuvuuksia ja tarinoita. Onhan niitä avoimia suhteita, tai polyamorisia perheitä. Minusta on hienoa, ettei ole ainostaan yhdenlaisia suhteita - meitä ihmisiä kun on niin monenlaisia. Kukin toivottavasti löytää oman tapansa olla ja elää rakkaussuhteessa. Myös me Meripeikon kanssa keskustelimme asiat selkeiksi. Ajattelimme melko yhteneväisesti asioista.
Nyt olenkin uuden ajatusmaailman äärellä. Minua voisi naida Meripeikon kanssa vieras mies, ja se olisikin ihan fine. Äh... on tämä hankalaa. Oikeasti aivan helvetin vaikeaa. Rationaalinen minä on täysin messissä ja ymmärtää, emotionaalinen maailmani taas on aivan sekaisin. Typerän itsepintaisesti päässäni jyskyttää ajatus: Ajatus siitä että pantaisiin niin, että mukana olisi vieras mies - onkin Meripeikolle ok.
En tarkoita fantasian tasolla, vaan sitä että tämä kiihottava ajatus olisikin toteutettavissa.
Kuka minun rakas Meripeikkoni sitten oikein on? Ja kuka minä olen? Onko jotain perustavaa murtunut? Heh, esim. oma estoisuuteni? Onko meidän rakkautemme ja suhteemme sitä joksi kaiken olin ajatellut ja niin kokenut? Mitäs jos ei olekaan, minulla olikin pitkään ylläpidettynä parisuhde jollaisen olen aina halunnut, mutta todellisuudessa sitä ei ollutkaan olemassa?

Puhuttiin tästä. Vaihdettiin ajatuksia ja jonkinlainen pienenpieni helpotuksen tunne taisi vallata minut. Ainakin sain jotenkin asioita jäsenneltyä päässäni, kun Meripeikolle yritin näitä asioita selventää. Eiköhän tämä tästä. Prosessi jatkukoon, pidän itseni haastamisesta! Jatkan minuna, en muutu - mutta kehityn. Ihmisenä taas askeleen isompana.

Meripeikko kommentoi: 
Hienoa kirjoitusta. Kiinnitän huomiota tuohon kohtaan, jossa toteat: Tunnetko minua. Totta helkatissa tunnet. En ole mikään sen kummempi, kuin ennenkään. Sinua rakastan ja haluan, niin henkisesti kuin seksuaalisestikin.
Nyt kun on jo kiire nukkumaan, niin pikaisesti tähän vaan vielä: Ymmärrän hieman ajatuksiasi. Mutta tuosta kolmaspyörä -asiasta, kun se tuntuu olevan kaiken keskipiste. Minä koen niin, että jokin mahdollinen seksiimme liittyvä puuha (en nyt itsekään tiedä, haluanko muuttaa fantasiaani todeksi) on vain yhteinen seikkailumme, jonka me YHDESSÄ teemme. Sitä on sitten hauska vaikka vanhana naureskella.
Missään tapauksessa en halua mitään "on ok, että vieras mies panee Nereidiä" -juttua. Sillä minä olen jopa hieman mustasukkainen Nereidistä, ja rakastan häntä. Ja haluan jakaa elämäni kaikkineen hänen kanssa loppuun saakka.  Ja haluan, että hänkin jakaa elämänsä kanssani. Kaikkineen. Se, että meillä on fantasioita, ja niistä on jopa puhuttu, on mielestäni hienoa. Enkä tykkää siitä, että parisuhde rajoittaisi elämää, vaan haluan, että kaikki olisivat omia itsejään, luottavassa ilmapiirissä onnellisena. Pelkäämättä tulevansa jätetyksi tai onnettomaksi. Tämä oli nyt tälläinen yleistys. :) Eikä mikään kimppaseksi ole mikään ehdottomuus. Se vain on meidän yhteinen seikkailu, jos sellaista tehdään.

2 kommenttia:

  1. Teillä on kovasti todistelua rakkaudestanne joka postauksessa ja siitä, että suhde kestää. Onko tuo varmuutta, vai todistelua toisensa perään? Tuota voisi myös kuvitella epävarmuudeksi. Epävarmuus myös heijastuu ryhmäsexin ajatuksiin yms. Toki on hienoa todistella rakkauttaan toiseen, mutta jatkuva toistelu vähän lyö lukkoja päälle. Koin suhteen, jossa näin toimittiin jameillä olikin epävarmuutta enemmän, kuin olisin uskonut.

    VastaaPoista
  2. Tottakai meillä on pelkoja ja epävarmuutta! Pelottaa ettei itse olisikaan toiselle yhtä tärkeä, kuin hän on minulle. Ollaan kuitenkin tuore pari, 10 v kuluttua niitä pelkoja ei varmaankaan enää ole :)
    Siinä yksi syy miksi tätä blogia pidämme, että miten tärkeää parisuhteelle on se totaalinen avoimuus. Voi niitä omia pelkojaan käsitellä yhdessä. Teillä oli varmaan sitten toisin? Mutta jokainen parisuhde on omanlaisensa, kukin priorisoi asiat prrsoonansa mukaisesti. Se mikä sopii toiselle, voi toisessa parisuhteessa olla taas jotain muuta. Meillä parisuhde toimii näin. /Nereidi

    VastaaPoista