tiistai 11. marraskuuta 2014

Peloista ja Huora-Madonna -asetelmasta

Ajattelin kirjoittaa itsekin asioita koskien noita Meripeikon edellisessä postauksessa pohtimia ajatuksia estoisuudesta, kuinka näitä asioita ajattelee nainen.

Ensin kuitenkin peloista

Kamalia möykkyjä ne pelot. Jostain eletystä, vanhasta tulee pää täyteen ajatuksia joita dramaattinen mieli kehittelee eteenpäin.

Mitäs jos se säätää koko ajan selän takana jonkun toisen kanssa jotain?
Mitäs jos minä olen vain jonkun toisen tilalla, jonkun toisen jota ei saanut?
Mitäs jos se valehtelee, ei rakastakaan oikeasti?
Mitäs jos vain olen ohimenevä, tuleekin halu taas ihastua?
Mitäs jos olen vain jotain nostetta sen persoonalle, esittelykelpoinen nainen?
Mitäs jos se vain haluaa nostetta omalle persoonalleen ja tekeekin sen alentamalla minua?

Oikeassa, aidossa ja syvässä parisuhteessa nuo pelot vain tulevat esille ja ne on nostettava pöydälle. Ei auta.
Voisi tietysti tyytyä puolinaiseen. Helpompaa olisi olla käsittelemättä niitä pelkoja. Olla vain sen kummempia puhumatta. Tai siis ainahan sitä puhutaan. Siitä että mitä tuodaan kaupasta ja vietkö roskat samalla.
Mikä tietysti sopii ja kenelle, kunhan jokainen vaan tietää oikeasti ja rehellieseti mikä on se itselleen sopiva. Minä haluan kaikki tai ei mitään. Sitten niitä kipuiluja vaan käydään läpi. Yhdessä. Lievittäen toinen toistemme pelkoja. Kaiken takana on se yksi suurin mörkö, the king of questions:

Olenko minä tuolle yhtä tärkeä ja ainutlaatuinen kuin hän on minulle?

Huora vai Madonna?

Mieleen tuli eräs ilmeisesti vähän vanhempi sanonta: On niitä naisia jotka viedään vihille, ja sitten on naisia joita pannaan ladon takana.

Luulen että Meripeikon kanssa mennään vihille niin, että pysähdytään sinne ladon taakse ensin... Olen toki ihan vaimomateriaalia, edustuskelpoinen ihan missä vain. Mutta minussa on se villi puoli, minussa on niin paljon räjähtävää rakkautta että hajoaisin kappaleiksi, ellen saisi sitä rakkauttani osoittaa omalle miehelleni. Se rakkaus on himokasta, se seksi vie silloin järjen. Minulle sopii melkein mikä vain (paitsi pissi-kakka -leikit, ja sellaiset asiat jotka on jo valmiiksi laissa kiellettyjä). No jaa... en tykkää satuttamisesta vaikka toinen tykkäisikin (ainakaan siis silleesti kunnolla). Enkä pakottamisesta. Pääsääntöisesti vastaan mieluummin aina kyllä kuin ei. Ja ehdotan itsekin jos joku asia tuntuisi just nyt kivalta. Tai että olisi joku asia mitä haluaisi tehdä. Tuon Meripeikon haluaisin panevan minua auton konepellillä. Noin ihan teidän kaikkien tiedoksi :D :D

Tämä huora - madonna -asetelma on varmasti länsimaisen uskonnon tuomia vitsauksia. Pitää olla jotain tiettyä, muuten ei ole hyväksytty. Ja sitten pinnan alla ihmisten on pakko päästää höyryjä ulos - ja saattaakin tulla ylilyöntejä.

Ihana oma rakas nainen on puhtoinen, ei häntä voi liata. Oman rakkaan kanssa rakastetaan lämmöllä ja aidosti. Ihana oma rakas nainen tuoksuu laventelilta ja imettää kauniilla rinnoillaan meidän lapsiamme. Ihana oma rakas nainen.
Sitten on se ihana likainen narttu. Jonka kanssa voi päästä pornotaivaaseen. Ihanan likainen narttu kääntyy notkeasti eri asentoihin, sen ihanille rinnoille ruiskitaan spermat. Ihana likainen narttu.

Joku hakee sen ihanan likaisen nartun yhtenä iltana baarista. Joku taas haluaa maksullisen ihanan likaisen nartun. Joku katsoo pornoa ja haaveilee ihanasta likaisesta nartusta.
Ja mitä hemmettiä, nyt se ihana oma rakas nainen unelmoi että saisi olla miehelleen se ihana likainen narttu. Miten tämä nyt näin voi mennä??

Mutta kuinka moni mies oikeasti kestää sen, että ihana oma rakas nainen on samalla ihanan likainen narttu?
Sellainen mies joka hyväksyy itsessään vastaavasti eri puolia.

Mies voisi vallan hyvin antaa itsestään esiin monipuolisesti niitä persoonallisuuspiirteitään. Nainen kuitenkin rakastaa miestä joka on miehekkään karski ja määrätietoinen, mutta ei sellaisenaan. Kaikkein eniten nainen rakastaa miestä joka on karski ja määrätietoinen, herkkä ja pehmeä.
Meissä kaikissa on nämä eri piirteet. Nainen voi olla huora ja madonna. Mies voi olla karski ja pehmeä. Pariskuntana voidaan olla aivan mitä oikeasti haluamme. Siis ihan oikeasti.

Lämpöisin ajatuksin,
Nereidi

2 kommenttia:

  1. Hei, törmäsin teidän blogiin tänään. Mukavia juttuja ja ihana suhde teillä :). Olen itsekin välillä miettinyt tuota Huora–Madonna-asetelmaa. Hyvin kirjoitit, lämpimästi.

    VastaaPoista