maanantai 3. marraskuuta 2014

Miehen logiikka ja estyneisyys, kulttuurimme tuomaa ikävyyttä.

Romahdin.
Luulin, että kumppanini ei rakasta minua. Kumpikin meistä haluaa syvän parisuhteen, ja sen edestä kumpikin koittaa raivata omat estonsa pois.
Estoja syvemmälle läheisyydelle aiheuttaa tietenkin pelot ja traumat. Uskallanko avata sieluni joka sopukan toiselle? Mitä jos hän käyttääkin niitä minua vastaan, särkee minun sydämeni niin, että en enää elämässäni voi rakastaa edes itseäni?

Luulen, että suurin osa suhteista on sellaisia, jossa ei pystytyä perinpohjaiseen tunteelliseen avoimuuteen johtuen ihmisten lapsuudestakin tulevista traumoista. Ole nyt iso poika, eläkä itke. Tämän on saattanut moni kuulla poikasena. Ja siitähän se mies sitten kovenee. Itkun tullessa juoksee piiloon tai lyö. Yksinään.

Ihmisen seksuaalisuudessa näkyy suoraan tunnepuolen estoisuudet mielestäni. Jos ei pysty läheisyyteen, niin seksuaalisuuskin on hyvin pinnallista. Panemista, ei rakastelua.

Miksi minulle on opetettu, että ei saa sanoa haluavansa panna? Miksi panemisesta tulee mieleen tunteeton seksi?
Miksi kulttuurimme on tehnyt seksistä niin hiton estoista? Uskonnollamme on varmaan oma syynsä, jopa eturauhassyöpätilastoihin. Tilastollisesti papit ja lääkärit saavat eniten eturauhassyöpiä.

Miksi miehenä olen huomannut, että naiset ei osaa tai voi sanoa haluavansa seksiä, vaan sitä pitää kiertää ja hymyillä kainosti? Sitten kun joku nainen sanoo haluavansa panna, niin se on yleensä kylmää ja tunteetonta, ilman sen kummempaa tunnesidettä. Eikä se ole silloin hyvää, pelkkää suorittamista.

Mutta jos sen sanoo ihminen, joka rakastaa, ja johon voi luottaa ja joka on se elämänkumppani, jonka kainaloon voi käpertyä? Se, joka silittää ja kuuntelee hellästi, kun vaikka duunissa mättää, se joka istuu kanssani kynttilänvalossa syöden jäätelöä tai kuutamouinnilla suutelee pehmeästi. Se, joka itkee surujaan kainalossani, se joka huolehtii lapsista ja perheestä hyvin äitimäisin ja vahvoin ottein?

Mutta-mutta..

Mikä onkaan parempaa, kuin olla avoimena haluineen ja himoineen luottettavan kumppanin edessä, haluta oikein kunnolla, joka solullaan? Ilman pelkoa, täysillä kaikkineen tunteineen. Heittäytyä himojen valtaan, panna, naida, rakastella, miten vaan, ilman kontrollia tai pakkopullaa.
Heitän tästä esimerkin, jonka koin tänään. Tulin surumielin Nereidin luo, olimme riidelleet. Olin peloissani aamupäivällä mukamas suuressa rakkaudenpulassa ollut kiukkuinen. Ilmaisin epävarmuuttani ja pelkoani olemalla ärtyisä.
Kaikki olisi mennyt hyvemmin, jos vaan olisisn osannut alunperin sanoa: Kuule rakas, rakastatko minua oikeasti, voinko luottaa sinuun.
No, anyway, lopputulemana annoimme anteeksi keskustelujen jälkeen toisillemme. Ja sillä hetkellä, kun katsoin Nereidiä silmiin, ja näin hänen rakkautensa minua kohtaan, ja minä rakastin ja arvostin häntä yli kaiken. Sillä hetkellä tuli valtava halu rakastella, kuumenin kuin salamaniskusta.

Onko tämä sitten sitä sovintoseksiä, en tiedä. Hyvin syvää ja tunteellista kuitenkin, ja sillä ei ole mitään tekemistä suorittamisen ja pornon kanssa. Halusin siinä hetkessä repiä vaatteet Nereidin päältä, rakastella rajusti. Ota minut, olen sinun. Ja otan sinut, koska olen sinun. Aargh..

Tilanne oli kuuma, mut lapset rajoitti toiminnan...

Pienenä yhteenvetona, olen aina ollut mielestäni avoin seksin saralla. Kaikki muu menee, paitsi anaaliseksi. (Trauma tämäkin, sillä joku vit** idiootti lääkäri tunki ihan tosi yllättäen sormensa mun anaaliin, kun olin 6 vuotias, sellaisen kumihanskan ja ällöttävän liukkarin kera. Ja mulla oli vaan virtsatietulehdus. Helevatun pervo. :(
Suuseksistäkin nautin, puolin ja toisin. Nyt sitten taistelen kuitenkin omien, ja tähän kulttuuriin liittyvien rajoittuneisuuksieni kanssa. Koska olen saanut Nereidin kanssa maistaa palan taivasta, sellaista tunteiden, rakkauden, intohimoisen seksin, panemisen, rakastelemisen ja läheisyyden sekoitusta, johon sulaa koko mieli ja keho.

Piru perikööt kaikenlaiset estojen aiheuttajat. Prkl.

T: Meripeikko



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti